20 km talvinen polkupitkis

Nurmijärven latu ja polku ry on tampannut tänne Rajamäen maastoihin lumitampparilla talviuraa pyöräilijöiden ja kävelijöiden käyttöön. Käytyäni siellä ensimäisen kerran juoksemassa totesin, että sehän on loistava talvinen juoksubaana. Päätin, että haastan itseni 20km pitkikselle pelkkää uraa käyttäen.

Valmistautuminen pitkikselle

Tankkasin syömällä torstaina 150g karkkia ja vähän reilummin muuta hiilaria päivän mittaan. Täytyy muuten sanoa, että vaikka odotin karkin syömistä innoissani, enkä ollut syönyt karkkia ehkä puoleen vuoteen, en pitänyt siitä juurikaan. Totesin, että ei tuota tankkaamista tarvitsisi millään herkuilla tehdä, tukevampi pasta-annoskin olisi ollut varsin jees. 

Perjantaina söin normaalin puuroaamiaisen ja join lasin mehua. Töissä söin klo 11.30 aikoihin pastaa ja jauhelihakastiketta, sekä yhden banaanin, ja vähän sen jälkeen kahvia ja muutaman tarjolla olleen suklaakonvehdin. Sen jälkeeen en syönyt mitään, eli reilu 3h olin syömättä ennen suoritusta. 

Tein lenkille mukaan lämmintä mustaherukkamehua, johon sekoitin 90g maltoa ja 45g hedelmäsokeria, eli suhteella 2:1. Laitoin lisäksi noin vajaan teelusikallisen suolaa. Laskin juoman hiilarit Petrin ohjeen mukaan ja arvioin, että siinä olisi kolmelle tunnille energiaa. En osannut arvioida yhtään, kauanko minulla lenkissä menisi. Mehusta tuli aika äklönmakeaa ja suolaista, mutta arvelin, että se kyllä se kelpaisi.

Pakkasta oli 9 astetta, keli oli aika tyyni. Olin viikolla juossut toppashortseilla, mutta nyt ajattelin että otan toppahameen. Puin kaksi villakerrastoa päällekäin. Pukeutuminen oli ok, joskin shortsit olisivat olleet paremmat. Tuo toppahame nousee reilusti polvien yläpuolelle, ja siihen reiden etuosaan tulee helposti kylmä. 

Askel petti lenkillä, mutta tulos ilahdutti!

Juoksu alkoi hyvin, ja jo kerran juostu tuttu tampattu ura oli kiva, joskin siinä oli kävellyt ja pyöräillyt viime kerran jälkeen porukkaa, joten se oli heman muhkuraisempi. Olin suunnitellut juoksevani kahdeksikkoa toisen lenkuran kanssa, ja kun pääsin tälle toiselle lenkuralle, se olikin todella huono. Joka toinen askel petti alta, paikoin joka ikinen askel, ja kaatuilin tuon tuosta. Välillä koko jalka humpsahti urasta läpi. Vauhti hiljeni ja syke nousi. Se oli aivan uskomatonta rämpimistä. 

Jotenkin energiatasot olivat kuitenkin niin hyvät siinä kohtaa, että sisuunnuin juoksemaan koko lenkuran suunnitellusti. Elättelin myös toiveita, että se muuttuisi jossain kohtaa paremmaksi. Ei muuttunut. No, se ei ollut kuin 4km, jonka jälkeen palasin kovemmalle uralle. Käytin myös puolen välin jälkeen muutaman kilometrin verran tavallisia, kapeita, kävelijöiden tekemiä polkuja. 

Mehu oli äklöä, mutta join sitä joka toisella kilometrilla ja taisin juoda lähes kaiken. Se vaikutti toimivan hyvin. Huomasin että loppulenkkiä kohden tietyt lihakset kipeytyivät pettävällä uralla rämpimisestä, mutta energiaa riitti kuitekin hyvin. Kun lopussa pääsin hyvälle polulle, pystyin helposti nostamaan vauhtia. 

Ajattelin alun kamppailujen jälkeen, että jos nyt alle 3h pääsen niin hyvä, mutta aika olikin 2h 29min! Se oli todella hyvä, ajatellen miten hankala maasto oli!! 

Mehu menee kyllä vaihtoon. Se oli liian äklöä. Kokeilen tänään tehdä itse marmeladikarkkeja samalla suhteella, ja voisin tilata netistä erilaisia lisäenergiavaihtoehtoja, elleivät nuo omat viritelmät onnistu. Suola juomassa oli myös huono idea. Se ei auttanut janon tunteeseen yhtään. Mietin voisiko suolan saada jotekin muuten. Minulla on ollut joskus vaelluksilla karkeaa merisuolaa karkkien seassa, joka toimi hyvin, mutta onko sellaista kiva pureskella juostessa?