Polkujuoksijan päiväkirja

Nurmijärven latu ja polku ry on tampannut tänne Rajamäen maastoihin lumitampparilla talviuraa pyöräilijöiden ja kävelijöiden käyttöön. Käytyäni siellä ensimäisen kerran juoksemassa totesin, että sehän on loistava talvinen juoksubaana. Päätin, että haastan itseni 20km pitkikselle pelkkää uraa käyttäen. Valmistautuminen pitkikselle Tankkasin syömällä torstaina 150g karkkia ja vähän reilummin muuta hiilaria päivän mittaan. Täytyy muuten sanoa, että vaikka odotin karkin syömistä innoissani, enkä ollut syönyt karkkia ehkä puoleen vuoteen, en pitänyt siitä juurikaan. Totesin, että ei tuota tankkaamista tarvitsisi millään herkuilla tehdä, tukevampi pasta-annoskin olisi ollut varsin jees.  Perjantaina söin normaalin puuroaamiaisen ja join lasin mehua. Töissä söin klo 11.30 aikoihin pastaa ja jauhelihakastiketta, sekä yhden banaanin, ja vähän sen jälkeen kahvia ja muutaman tarjolla olleen suklaakonvehdin. Sen jälkeeen en syönyt mitään, eli reilu 3h olin syömättä ennen suoritusta.  Tein...

Kuukausi on vaihtunut jo aikaa sitten, ja on aika katsastaa helmikuun tilanne juoksukunnon suhteen. Vaikka runsasluminen ja kylmä talvi ei ole ollut helpoimmasta päästä treenata, olen kuitenkin käynyt lenkillä säännöllisesti sääolosuhteita uhmaten. Tammikuun viimeisellä viikolla olin latvalinnustusreissulla Sodankylässä, joka rikkoi hieman juoksukuukautta, mutta reissussa tuli runsaasti pk treeniä umpihankihiihdosta. Reissussa tuli hiihdettyä yli 40km umpihangessa.  10 km peruskestävyys Päätin tehdä 10 km testilenkin ennen metsästysreissua 24.1., koska metsästysreissu sattui kuunvaihteeseen. Edellisinä päivinä oli satanut lunta, joten tuumailin sellaisen reitin itselleni, joka olisi toivon mukaan aurattu. Pakkasta oli jonkin verran, en nyt muista paljonko, mutta mikään lämmin keli se ei ollut. Tie oli yllättävän hyvä, minun täytyi jopa paikoin väistellä asfalttia nastalenkkarieni kanssa, jottei nastat kuluisi. Ensimäiset 2km tuntui jotenkin vaikealta, mutta sitten kroppa lämpeni, j...

Laikku koirani nukahti eilen 6.2.2021 kotonamme sylissäni ikiuneen pitkän sairauden päätteeksi.  Tätä hetkeä kartoin Tätä väistin Tätä niin pelkäsin Sen on tultava loppuun Nyt on aika Viimeiseen tiimaan Tähän päättyy paljon hyvää Paljon kaunista Jonka raajat kuolleet on Tän täytyy mennä näin Vaikka tahtoisin kieltää Koittaa säilyttää Mutta tiedän et on turhaa Armoo viivyttää Laikulla todettiin noin vuosi sitten autoimmuniperäinen pesäkkeellinen aivotulehdus, jonka kanssa olemme taistelleet pitkään. Taudista ei tiedetä kovin paljon, ja jokainen koira sairastaa sen hieman eri tavalla. Meillä oli suuri toive, että Laikku paranisi, mutta taudissa on tullut vuoden aikana useita takapakkeja ja  viimeisimmän takapakin jälkeen kävi selväksi, ettei toivoa paremmasta ole. Hoitoja olisi voinut jatkaa, mutta päätimme, että on oikein päästää Laikku menemään vielä nyt, kun kaikki on kohtuullisen hyvin. Tauti on niin haastava ja vaikeaselkoinen, että emme enää voineet mennä takuuseen siitä, ...